Käkisalmi-säätiön hallintoneuvoston varapuheenjohtaja, rakennusmestari Tapani Ampiala kuoli Jyväskylässä 7. lokakuuta 2026 pitkän sairauden jälkeen. Hän oli 83-vuotias. Ampiala teki vuosikymmenten ajan työtä karjalaisen kulttuuriperinnön säilyttämiseksi. Hänen merkittävä panoksensa Käkisalmi-museon perustamiseen oli suvun historiallisen Ampialan kartanon arvokkaan esineistön lahjoittaminen museon kokoelmiin.

Tapani Ampiala oli Käkisalmi-säätiön pitkäaikaisia luottamushenkilöitä ja aktiivinen karjalaisen kulttuurin vaalija. Hän toimi vuosikymmeniä säätiön hallintoneuvostoa edeltäneessä valtuuskunnassa ja myöhemmin hallintoneuvoston varapuheenjohtajana. Säätiötyöllä oli Ampialalle myös vahva henkilökohtainen merkitys, sillä hänen isänsä Aimo Ampiala oli yksi Käkisalmi-säätiön perustajista.
Ampiala oli mukana tukemassa Käkisalmi-museon perustamista Heinolaan. Hänen lahjoituksensa muodostivat merkittävän osan museon alkuperäisestä esineistöstä ja toivat museoon ainutlaatuisen kokonaisuuden Käkisalmen seudun kartano- ja kulttuurihistoriaa.
Erityisen arvokas lahjoitus oli Ampialan kartanon salin kalusto sekä saksalainen W. Reinhard-piano, jolla säveltäjä Erkki Melartin oli soittanut kartanon kesävieraille. Kalusto ja piano ovat osa Käkisalmi-museon historiallista miljöötä. Museon noin 200 neliömetrin näyttelytilan Ampialan sali kantaa suvun nimeä.

Ampialan kartano Käkisalmen maalaiskunnassa.

Ampialan kartano oli Käkisalmen kulttuurielämän kohtaamispaikka

Tapani Ampialan suvun juuret Käkisalmessa liittyivät erityisesti Ostamojärven rannalla sijainneeseen Ampialan kartanoon. Tapanin isoisä Juho Ampiala oli muuttanut Keuruulta Karjalaan ja ostanut kartanon maineen ja metsineen 1900-luvun alussa.
Kartanoon kuului satoja hehtaareja pelto- ja metsäalueita. Huolellisesti hoidettu maatila kehittyi menestyväksi maatalousyritykseksi, mutta kartanon merkitys ulottui huomattavasti maataloutta laajemmalle.
1920- ja 1930-luvuilla Ampialan kartano tunnettiin myös taiteilijoiden ja kulttuuriväen kesänviettopaikkana. Sen runsaissa majoitustiloissa vieraili kymmeniä suomalaisen teatterin, musiikin ja kuvataiteen eturivin tekijöitä. Kartanosta muodostui merkittävä kulttuurielämän kohtaamispaikka Käkisalmen seudulla.
Sodat katkaisivat kartanon toiminnan. Ampialan suvulta jäi luovutettuun Karjalaan kartano rakennuksineen sekä laajat pelto- ja metsäomaisuudet. Osa kartanon arvokkaasta irtaimistosta onnistuttiin kuitenkin pelastamaan Suomeen, suvun Keuruulla sijaitsevaan kartanoon.
Vuosikymmeniä myöhemmin Tapani Ampiala palautti osan tästä kulttuuriperinnöstä julkisesti nähtäväksi lahjoittamalla kartanon esineistöä Käkisalmi-museolle. Näin suvun historia ja Käkisalmen kulttuurielämän muistot saivat uuden pysyvän paikan Heinolassa.

Karjalan kaipuu säilyi läpi elämän

Tapani Ampiala syntyi Käkisalmessa 26. joulukuuta 1942 maanviljelijä Aimo Ampialan ja piirustuksenopettaja Helmi Ampialan (os. Tokkola) perheeseen.
Jatkosodan päättyessä perhe joutui lähtemään evakkoon. Tapani oli puolitoistavuotias, kun perhe asettui Keuruulle, josta hänen isoisänsä oli lähtöisin.
Vaikka Tapani menetti äitinsä jo 12-vuotiaana ja isänsä 20-vuotiaana, vanhemmilta peritty kaipuu Käkisalmeen säilyi vahvana koko hänen elämänsä ajan.
Hän teki yli kymmenen kotiseutumatkaa luovutettuun Karjalaan, erityisesti Käkisalmeen. Hän toimi myös Ampialan kylän osakaskunnan puheenjohtajana ja oli mukana Keuruun Karjala-seuran toiminnassa.
Keuruusta muodostui Ampialalle toinen tärkeä kotiseutu. Sinne hän palasi myös pääkaupunkiseudulla vietettyjen työvuosien jälkeen.

Pitkä työura maanrakennusalan johtotehtävissä

Tapani Ampiala suoritti varusmiespalveluksensa vuosina 1962–1963 Korialla Pioneerirykmentissä ja Reserviupseerikoulun kurssilla 108. Hän valmistui rakennusmestariksi Helsingin teknillisestä oppilaitoksesta tie- ja vesirakennusalalta vuonna 1969.
Työuransa Ampiala teki maanrakennusalan yrityksissä ja vaativissa johtotehtävissä. Hän työskenteli muun muassa Asfaltti Oy Tietoimessa, Murskaustekniikka Oy:ssä ja Karamurska Oy:ssä sekä Lohja Ruduksen ja Lemminkäisen työmailla.
Työt veivät häntä eri puolille Suomea. Yksi hänen merkittävimmistä hankkeistaan oli Helsinki-Vantaan lentoaseman kolmannen kiitotien maanrakennusurakka, jossa hän toimi työmaapäällikkönä.
Ampiala osallistui myös alan järjestötoimintaan Suomen Maanrakentajain liitossa. Hän jäi eläkkeelle vuonna 2006.

Aktiivinen järjestöihminen ja pidetty seuramies

Karjalaisen perinnetyön lisäksi Ampiala oli aktiivinen monissa järjestöissä. Hän osallistui Keuruun Lions-toimintaan, muun muassa Arne Ritari -säätiön toimikuntatyöhön ja varainhankintaan. Vuonna 2022 hänelle myönnettiin Lions-ritarin arvo.
Hän oli mukana myös Keuruun Kuntojahtaajien eli Kekujien toiminnassa. Metsästys oli hänelle mieluisa harrastus. Nuorempana Ampiala harrasti myös ralliautoilua ja osallistui viisi kertaa Jyväskylän Suurajoihin.
Ystävät muistavat Ampialan toimeen tarttuvana, yhteistyökykyisenä ja vieraanvaraisena ihmisenä. Hän sai asioita aikaan ja osasi innostaa muitakin mukaan.
Vuonna 1967 Tapani Ampiala avioitui sairaanhoidonopettaja Riitta Maunulan kanssa. Heidän pitkä avioliittonsa kesti Riitan kuolemaan saakka vuonna 2020. Pariskunnan koti tunnettiin vieraanvaraisuudesta, yhteisistä juhlista, runsaista aterioista ja laulusta.
Perheelleen Tapani Ampiala oli huolehtiva isä ja isoisä. Erityisesti lastenlasten mieleen jäivät yhteiset talkoot kotitilalla sekä hiihtoretket nuotiomakkaroineen.
Tapani Ampialaa jäivät kaipaamaan kaksi lasta, lastenlapset ja laaja ystävien joukko.

Lähteet: Käkisalmi-säätiö, Martti Makkosen sekä Tapani Ampialan lasten, Marian ja Juho Ampialan arkistot.

 

Categories: Ajankohtaista