Heinolassa järjestetty Juuret-seminaari kokosi lauantaina 27.9.2025 WPK-talolle runsaan yleisön kuulemaan puheenvuoroja disinformaatiosta, hybridivaikuttamisesta, karjalaisesta kulttuurista ja turvallisuuden muutoksista. Käkisalmi-säätiön järjestämä tapahtuma kantoi nimeä Sotaa sanoilla ja nosti esiin kysymyksen: mihin voimme enää luottaa?
Tilaisuuden avasi säätiön hallintoneuvoston puheenjohtaja Erkki Lindeberg, joka korosti tiedon merkitystä epävarmassa maailmassa.
– Tiedon lisääntyminen ja sen monipuolinen tutkailu antaa meille kansalaisille edes hieman paremmat edellytykset yrittää ymmärtää, missä mennään. Hyvät tavat ja käytös on hylätty aikaa sitten, ja kansainväliset sopimukset on monin osin sivuutettu. Olemme jälleen samassa tilanteessa kuin vanhaan neuvostoaikaan: suunnilleen kaikki, mitä he mollaavat lännen valheeksi, on totta – ja kaikki, mitä he väittävät olevan totta, on valetta,Lindeberg totesi.
Puheessaan Lindeberg jakoi myös oman muistonsa rajaseudulta 1980-luvulta, jolloin Neuvostoliiton valvonta ulottui arjenkin tilanteisiin.
– Asumme Pyhäjärven rannalla aivan rajan tuntumassa. Olin ostanut uuden Clayson-merkkisen leikkuupuimurin ja puin kauraa syksyisessä yössä. Yhtäkkiä huomasin olevani huomattavan suuressa valokeilassa – rajavartijat olivat suunnanneet kirkkaat valonsa pellolle yli 13 kilometrin päästä. Siinä olin puimurin ohjaimissa. Mitä lie raporttiinsa kirjoittivat, hän muisteli.
Venäjän hybridivaikuttaminen kestänyt jo vuosia
Ensimmäisen asiantuntijapuheenvuoron pitänyt toimittaja Arja Paananen seurasi Venäjän yhteiskunnan murenemista 30 vuoden ajan läheltä ollessaan Iltasanomien Venäjän kirjeenvaihtaja. Hän näki miten Venäjän moniääninen yhteiskunta on vähitellen luisunut kohti valvontaa ja sensuuria. Hänen mukaansa kyse ei ole vain yksittäisten poliittisten kausien muutoksista, vaan pitkästä, määrätietoisesta kehityskulusta.
Hybridivaikuttamisen Suomea vastaan Paananen näkee siten, että nykyisin rajalla tapahtuva massiivinen häirintä ei liity pelkästään Ukrainan sotaan, vaan Suomella on kokemusta jo Neuvostoliiton ajoilta. Hän muistutti 1990–1991 tapahtumista, jolloin Suomen rajojen yli ohjattiin äkillisesti noin 1 700 somalialaista ilman viisumia. Suomi joutui täysin valmistautumatta uudenlaisen tilanteen eteen, mikä hänen mukaansa toimi oppikappaleena Venäjän nykyiseen vaikuttamisen taktiikkaan.
Venäläisille tarjottu valheellinen Suomi-kuva ei ole Arja Paanasen mukaan seurausta nykyisestä sodasta tai Natoon liittymisestä. Kyse on pitkäaikaisesta, johdonmukaisesta asennemuokkauksesta. Hän nosti esiin dosentti Johan Bäckmanin, jolla oli vuosien ajan keskeinen rooli Venäjän myönteisen narratiivin levittämisessä ja Suomen mustamaalaamisessa. Paananen kertoi raportoineensa Bäckmanin toiminnasta jo vuodesta 2009 ja joutuneensa tämän haastamaksi oikeuteen kunnianloukkauksesta.
Katso Arja Paanasen vakuuttava tietopaketti Neuvosto-Venäjästä.
Karjalaisten resilienssi vahva
Pirja Hyyryläinen, kirjailija ja väitöskirjatutkija Jyväskylän yliopistosta, tarkasteli karjalaisuutta sosiaalisen median aikakaudella. Hänen mukaansa karjalaiset ovat erityisiä kulttuurisen resilienssin osaajia, jotka ovat historiansa kautta tottuneet kriisien keskellä selviytymiseen.
Kokemus ja tieto yhteisestä, jaetusta kulttuurista kannattelevat koettelevina aikoina. Kulttuuri on voimavara. Se on kestävyyttä ja sen ylläpitäminen on Pirja Hyyryläisen mukaan varautumista tulevaisuuden haasteisiin.
Some tarjoaa uusia väyliä kulttuurin ylläpitämiselle ja nuorten sukupolvien sitouttamiselle. Hyyryläinen korosti, että kulttuuri voi toimia voimavarana myös nykyisten kriisien keskellä – ja jopa someympäristöissä järjen käyttö on eräänlaista henkistä huoltovarmuutta.
Katso Pirja Hyyryläisen alustus.
Mikä on resilienssi?
Resilienssi tarkoittaa yleisesti kykyä selviytyä, sopeutua ja palautua vaikeista, stressaavista tai muuttuvista tilanteista. Se ilmenee ihmisen psyykkisenä ja henkisenä joustavuutena, joka ei tarkoita ongelmien välttelyä, vaan kykyä jatkaa eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta ja jopa oppia niistä. Resilienssi on taito, joka kehittyy elämänkokemusten ja vuorovaikutuksen kautta, eikä ole synnynnäinen ominaisuus.
Suomalainen kokonaisturvallisuuden malli
Turvallisuuden näkökulmaa avasi Suomen Reserviupseeriliiton toiminnanjohtaja Janne Kosonen, joka toi esiin puolustusjärjestelmien kehityksen ja kansallisen varautumisen tason. Venäjän hyökkäyssota ja Suomen nopea päätös liittyä Natoon ovat hänen mukaansa vahvistaneet maanpuolustusta merkittävästi.
Kokonaisturvallisuus muodostaa perustan suomalaisen yhteiskunnan kriisinkestävyydelle eli resilienssille.
– Se syntyy, kun kaikki toimijat rakentavat turvallisuutta omista lähtökohdistaan – joka päivä.
Eri toiminnot vaikuttavat toisiinsa, ovat riippuvaisia toisistaan ja ne täytyy pitää yllä kaikissa oloissa.
Suomalainen kokonaisturvallisuuden malli varmistaa, että yhteiskuntamme elintärkeät toiminnot turvataan kaikissa tilanteissa viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistoiminnalla, sanoi Janne Kosonen.
Kokonaisturvallisuuden ytimessä ovat yhteiskunnan elintärkeät, kaikissa olosuhteissa turvattavat toiminnot, jotka on kuvattu timantin muodossa.
Varustehankinnat, kertausharjoitusten määrän kasvu ja reserviläisten aktiivisuus osoittavat, että suomalaiset ovat valmistautuneet entistä paremmin kriiseihin. Kosonen muistutti kuitenkin, että Euroopan puolustus nojaa edelleen pitkälti Yhdysvaltoihin, ja länsimaiden yhtenäisyys joutuu jatkuvaan testiin.
Katso Janne Kososen seminaariluento.
Seminaarin tunnelma pysyi vakavana mutta karjaiseen tapaan kuitenkin toiveikkaana. Puhujat tarjosivat sekä varoittavia esimerkkejä menneisyydestä että näkymiä tulevaan: kriiseistä voidaan selvitä, kun luotetaan omaan osaamiseen, yhteisöllisyyteen ja suomalaiseen kokonaisturvallisuuden malliin.
Ehnroothin ohje kantaa
Janne Kosonen päätti seminaarin nostamalla esiin tunnetun suomalaisen itsenäisyyden puolustaja kenraali Adolf Ehnroothin sanat.
Suomi on hyvä maa, se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa, ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa.